H?n aamukahvin vuoteeseen on tuonut rakkaalleen
Valo taittuu ikkunasta onnen hetkeen jokaiseen
Saa peiton alla koko p?iv?n tehd? taikojaan
ja tuntea kun lumipeitt?? maan
H?n risti k?det, k??nsi katseen hiljaa yl?sp?in
ja kiitti miten onkaan saanut rakkautta n?in
Aina toivoi kyll? paljon mutta saikin enemm?n
vaan ei yht? tiennyt h?n:
Niin pienen hetken rakkaus on lumivalkoinen
on puhdas niinkuin hanki helmikuisten aamujen
voi kumpa joskus kauemmin sen loisto kest?? vois
vaan illaln tullen katoaa ja tummuu aina pois
Ei koskaan kysy saapuessaan lupaa katkeruus
ja kyyneleit? erottaa voi pieni ikuisuus
Kun lapsi pitk?n p?iv?n j?lkeen syliin nukahtaa
tai pyyt?? kotiin palaamaan
Niin pienen hetken rakkaus on lumivalkoinen....
Niin aamu astui ikkunasta sis??n hiljaiseen
H?n valvottuaan taittoi viel? vietsin kirjeeseen
pihamaalla katsoi miten kaunis voikaan olla maa
vaikkei ole Jumalaa
