v?hitellen v?sytt??
matkamies kun y?ksi j??
kyl??n nimett?m??n
keskelle ei-mit??n
ja aamulla aikaisin
matka jatkuu tietenkin
vaikka h?n v?syi jo kulkemaan
l?htiess??n kotioveltaan
ja tuhannen Turkin basaarin
ja katakombien Pariisin
halki on viel? ment?v? miehen kuitenkin
Valtamereen Intian
ensi viikolla sukellan
nyt tahdon helteest? Arfikan
pian p?lyyn Ateenan
y?ss? hiljainen hiekkatie
miehen kiirett? nielee
h?n t?rm?? lammaspaimeneen
joka n?ytt?? valoa katraalleen
ja matkap?iv?kirjalleen
h?n huutaa suureen ??neen
miksi on aivan yhdentekev?? minne meen
se on totuus, joka matkamiest? viilt??
kaikki muuhan aina kiilt??
niinh?n se on
se on totuus, joka viilt??
sen tiet?? matkamies
ei ole mit??n pysyv??
kun kaikki ohikiit??
vain totuus j??
se h?nen kintereill??n liit??
H?net on luotu kulkemaan
ei h?n voi olla paikoillaan
eik? riitt?isi tahtokaan
vastustaa maan vetovoimaa
yli Kiinan kielimuurin
sinne miss? kuu on suurin
ei id?n ihmeet voi kiinnostaa
ajatus kun ei anna rauhaa
mit? ihmett? t??ll? teen
h?n miettii itsekseen
kun uusi aamu usvan seasta selkenee
