Aamu valkenee, valaisee jo eteisen
t?m?n ahtaan pikku kaksion, tai kotihan se on
yhteinen
Makuuhuoneen ovee raotan, on siell? h?m?r??
heid?n n?en nukkuvan, en tahdo her?tt??
vaan siihen j??n
Ja musta tuntuu et?voin luopuu mist? vaan, kun m? heid?t pit?? saan
l?hell?in
Siis muusta viis, voin luopuu mist? vaan, voin tehd? tappavinta ty?t? puolestaan
pystyp?in
Eih?n perhe t?? liene aivan sellainen
kuin on telkkarissa perheet n?? tila-automainosten
m? tied?n sen
Nojaan ovenpieleen, kuuntelen, ne siell? hengitt??
pari unenn?kij??, en tahdo her?tt??
vaan siihen j??n
Ja musta tuntuu, et?voin luopuu mist? vaan, kun m? heid?t pit?? saan...
M? en tiennyt aikoinaan, mihin viel? joudunkaan
m? en tiennyt kuinka paljon rakkautta heilt? saan
ja pystyn antamaan
Voin luopuu mist? vaan
Voin luopuu mist? vaan
Ja musta tuntuu, et? voin luopuu mist? vaan, kun m? heid?t pit?? saan...
